Kukaan ei koskaan voi ymmärtää, miten mieleni heitti volttia, kun tajusin, että pystyn  jumpassa puristamaan kaksin käsin sormillani kolmen kilon jumppapalloa. Tuohon hetkeen sisältyi niin paljon muistoja 21:n vuoden ajalta…

Olen ollut vannoutunut kehoni huoltaja kaikki nämä vuodet. Muistan ensimmäisen fysioterapiakäyntini. Makasin jumppa-alustalla kuin mustekala - tuntematta yhtään raajaani. Terapeuttini silmistä näki, että mitäköhän tästäkin tulee… Onnekseni minulla oli valtavan taitavia fysioterapeutteja, jotka eivät antaneet periksi, kuten en minäkään. Sanaton sopimuksemme oli, että tästä edetään vähän kerrallaan siihen pisteeseen, mihin ylipäätään voimme edetä.Jokaisessa jumpassa on ollut aina huumori läsnä. Tämä saattaa tuntua lukijasta oudolta, mutta luonteelleni en voi mitään… Jos ilo puuttuu tekemisestä, on parempi jäädä kotiin mököttämään!

Vuosien vieriessä taitoni kehittyivät siihen pisteeseen, että saatoin siirtyä kuntosalin puolelle. Muistan sen hämmennyksen, mitä ilmestymiseni kuntosalille aiheutti: kun olin jo vuoden puhunut hyvälle ystävälleni, että käyn kuntosalilla, hän tunnusti rehdisti, että ei ymmärrä, mitä järkeä neliraajahalvaantuneen on käydä salilla… Meinasin tukehtua pullaani, kun tajusin, että hän luuli minun käyvän siellä lähinnä huvikseni!

Treenaan tosissaan ja täydestä sydämestä kolme kertaa viikossa naapurikunnan kuntosalilla. Matkaa taittuu joka kerralla yli 65 kilometriä, joten ihan huvikseni en siellä ramppaa. Nykyään huollan siellä selkä- ja vatsalihaksia, jalkaprässissä kerään jalkavoimia, samoin kuin etureisipenkissä. Pienen neuvottelun jälkeen sain jumpparini huijattua treenaamaan hauiksiani ja muutenkin teen käsivetolaitteessa lihaksia käsivarsiini. Tasapainoharjoittelut olen aloittanut uudestaan ja sen sivutuotteena halusin kerran kokeilla puristusvoimaani… Jos olen rehellinen, treenaan myös öisin. Usein, kun uni ei tule, teen mentaaliharjoituksia tai vahvistan vatsalihaksia.

Mikään ei edistyisi, jos en olisi tarkka ruokavaliostani. Olen jo vuosia sitten ymmärtänyt, kuinka vaikeaa on hillitä kilojen kertymistä pyörätuolissa. Olen vuosien saatossa viilannut ruokavaliota suuntaan, jos toiseenkin, mutta nyt olen siihen itse tyytyväinen. Erikoisen mielissäni olen siitä, että olen nyt 36 viikkoa pidättäytynyt lisätystä sokerista. Tuntuu, että en ole luopunut mistään, kun jätin sokerin pois. Toinen ilon aihe on lähdevesi, jota tuomme aina joka puheterapiareissulta Keuruulta mukanamme. En ole koskaan saanut virallista lupaa niellä edes ruokaa, joten vedenjuonti tuntuu voitolta! Useimmille teistä nämä tuntuvat pikkuasioilta, mutta minulle ne ovat avain elämään.

Tälle kesälle en vielä ollutkaan tehnyt clafoutista, joten illalla tein sitä iltakahveille. Onko tämä nyt sitten pannukakkua vai vanukasta (ranskalaista), päättäköön jokainen itse. Useinmiten teen clafoutikset kirsikoista tai luumuista tällä ohjeella. Nyt halusin ottaa eri taikinaohjeen ja alla oleva ohje valikoitui, koska se on monissa eri lähteissä. Ihan väjän enemmän laitoin jauhoja ja lisäsin suolaripsauksen. Makua antaviksi aineiksi valikoitui mansikan lisäksi tuoreet aprikoosit, kun niitä meillä on tähän vuodenaikaan aina. Syödään paljon niitä ihan sellaisenaan. Muuttamalla makua antavan aineksen (marjat ja hedelmät), saa aina eri version clafoutiksesta.

Alla olevalla ohjeella valmistui tämän postauksen clafoutis. Muuttamalla makua antavan aineen, saa samalla ohjeella tehtyä eri makuisia ja näköisiä clafoutiksia.

Mansikka-aprikoosiclafoutis

(minä paistoin piirakkavuoassa, halkaisija 27 cm)

1 dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja (laitoin 1/4 dl lisää)

1 tl kardemummaa (jos et tykkää, jätä pois)

1 tl vaniljasokeria

ripsaus suolaa

_______________

3 munaa
1/2 dl  sulatettua voita
2 dl maitoa

_______________

mansikoita (minä laitoin 8 kpl isoja paloiteltuna) ja tuoreita aprikooseja (minulla 3 kpl lohkottuina)

Lisäksi tarvitaan: Paiston jälkeen ripsaus sokeria/tomusokeia ja samoja hedelmiä marjoja mitä laitoit taikinaankin

Valmistaminen

Sekoita kaikki kuivat ainekset. Lisää joukkoon munat, sulatettu voi ja maito. Vatkaa kuohkeaksi. Kaada osa taikinasta voidellun tai leivinpaperoidun (piirakka)vuoan pohjalle. Lisää puhdistetut paloitellut mansikat ja aprikoosit. Kaada loppu taikina päälle. Paista (reilussa)175 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia uunin keskiosassa. Meillä clafoutikset pitää kypsentää ihan kypsiksi, enkä jätä niitä vanukasmaisiksi/pehmeiksi. Anna clafoutiksen jäähtyä hetkinen. Ripottele pinnalle mansikan- ja aprikoosinpalasia ja vähän hienoa sokeria tai siivilöi tomusokeria. Nauti.

Uuniin clafoutis meni tämän näköisenä.

Meillä clafoutis pitää kypsentää ihan kypsäksi, joten tämä oli uunissa 40 min.

Paiton jälkeen, hetken clafoutiksen jäähdyttyä laitoin sen pinnalle vielä mansikoiden ja aprikoosinpalasia ja ripsautin vähän sokeria.

Hetkinen kun odotettiin, saatiin iltakahveille lämmintä clafoutista. Minä tykkään tästä kylmänäkin, vaikka se onkin sitten hieman "tinttanamaista"