Tänään oli ensimmäinen kiinantunti. Tuttavien avustuksella löysimme opettajan, joka pystyy opettamaan minua 3 kertaa viikossa. Hän opiskelee yliopistossa englantia ja haluaa samalla oppia puhumaan englantia käytönnössä. Aloitimme ihan perusteista vaikka osaan jo jonkin verran sanontoja ja ymmärrän hieman perusjuttuja. Ensimmäiseksi opettelimme toonit ja kävimme läpi kirjainten lausumiset. En kyllä vielä päässyt perille mikä ero on esim. j- ja q-kirjaimen lausumisella. Lisäksi c, s ja z tuotti hankaluuksia. Vaikka kuinka yritin erottaa sen pienen eron, minusta ne kuullosti silti ihan samalta.

Kotitehtäviä

Eilen jouduimme pieneen seikkailuun ihan tässä omassa kotikaupungissa. Vaikka tämä on minun 5. kerta tässä kaupungissa, ei tämä ole enää se sama kaupunki kuin yhdeksän vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran täällä kävin. Joka paikassa Kiinaa rakennetaan koko ajan uutta ja puretaan vanhaa. Tämäkään kaupunki ei ole poikkeus, joten edes kaupungin keskusta ei ole enää ihan samanlainen. Lähdimme mieheni kanssa etsimään minulle uimapukua alkuillasta. Tarkoitus oli tulla takaisin jo tunnin kuluttua. Ajattelimme, että pääsemme bussilla nopeiten, joten nousimme bussiin, joka yleensä on vienyt keskustaan. Tietyöt keskustassa kuitenkin estävät kaikkien bussien ajon, joten bussit menevät kiertotietä. Sitä me ei tietenkään tiedetty, joten ihmettelimme hieman, kun bussi ajaa tutusta risteyksestä suoraan, eikä käännykään oikealle. Emme kuitenkaan vielä huolestu, ehkä mennään kiertotietä... Tai sitten ei. Istumme hieman hämillään monen pysäkin ohi ennen kuin hoksaamme, että tällä bussilla ei ole keskustaan menoa(välihuomautus, bussikuskeilta ei saa kysyä neuvoa ajon aikana, ettei vahingossa häiritse ajoa).  Hyppäämään äkkiä seuraavalla pysäkillä pois vain huomataksemme, ettei meillä ole oikeastaan mitään hajua missä olemme. Kaikki näyttää ihan erilaiselta kuin aiemmin, ympärillä pelkkiä outoja rakennuksia. Pian hoksasimme, että tässä taisi olla vielä yhdekän vuotta sitten etikkatehdas, joten saimme jonkinlaisen käsityksen olinpaikastamme, paitsi että keskustaan menisi kävellen ainakin puoli tuntia. Koska olimme liikkeellä bussilla, meillä ei ollut rahaa mukana, vain pankki- ja bussikortti, joten kävely vaikutti ainoalta vaihtoehdolta. Kello alkoi olla jo aika paljon ja jouduimme soittamaan miehen vanhemille, jotka katsoivat typyjen perään, että meillä meneekin hieman pitempään, kuin oli tarkoitus, joten typyjen iltapuuhatkin voi jo aloittaa. Kysyimme tietä tiepoliisilta, jotka valvoo risteyksiä (liikennevalot on joillekin vain kivoja erivärisiä lamppuja) ja neuvomaan mistä löytyy automaatti, jos vaikka mentäisiinkin taksilla. Automaatti löytyi onneksi suht nopeasti ja saimme käteistä ja viimein saatiin jopa taksi (ruuhka-aika), jolla päästiin keskustaan ja lopulta uimapukuostoksille. Paluumatkalla ei jostain syystä enää haluttanut survoutua täpötäyteen bussiin, jonka määränpäästä ei voinut olla varma, joten päätimme ottaa taksin myös kotimatkalle (taksit on täällä edullisia verrattuna Suomeen, hintaa tuli n. 2 euroa). Onneksi tämä tapahtui kuitenkin ns. tutussa kaupungissa. Jossain muualla olisi voinut olla ehkä pieni paniikki iskeä.

Huomenna lähdetään viikonloppureissuun Tai Zhou:hun. Kovin kummoista en osaa siitä kaupungista vielä sanoa mutta kerron sitten lisää reissun jälkeen.

Lopusi hieman paikallisia makuelämyksiä

Aamupala, lihatäytteisiä mitä-lie-nyyttejä, nam!

Näitä syotiin sitten välipalaksi...