Olemme täällä sen verran pitkään ja olin jo varautunut siihen, että joku meistä sairastuu jossain vaiheessa. Ja ollaanhan me jo muutamaa pieni flunssa ja sitten yksi ei niin pieni vatsatautikin jo podettu. En kuitenkaan ihan heti olisi arvannut, että joutuisimme käymään paikallisessa hammaslääkärissä.

Vanhempi noista likoista on jo sen verran vanha, etta hampaiden heilumisia ollaan osattu odottaa. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ne uudet hampaat tulisi huomaamatta, ja että maitohampaat pysyttelee edelleen paikallaan. Näin kuitenkin kävi eli tuolla vanhimmalla likalla oli hetken aikaa 4 alaetuhammasta. Huomasin nämä uudet hampaat, kun oltiin iltapesuilla. Hieman tietysti säikähdin mutta muistin samalla, että itselle kävi ihan samalla tavalla omien alahampaiden kanssa. En olisi millään halunnut sitä samaa "kohtaloa" kummallekaan typyistä.

Pyysin vanhempiani Suomessa soittamaan hammaslääkärille ja kysymään miten meidän kannattaa toimia. Ohjeeksi tuli yrittää heilutella hampaita itse ja toivoa, että ne lähtisi itsekseen pois. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan jouduimme turvautumaan hammaslääkäriin täällä. Kerkesin jo miettiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot puuduttamattomista hampaiden repimisestä ja likaisista välineistä. Nuo ajatukset olivat kuitenkin vain oman pääni tyhjänpäiväisiä keksintojä.

Pääsimme hammaslääkäriin, joka sijaitsi yhden terveyskeskuksen tiloissa. Paikka oli kylmä mutta siisti. Itse vastaanotto olikin sitten hieman erilainen mihin Suomessa ollaan totuttu. Tila oli vain yksi iso huone, jossa oli kaksi hammaslääkärin tuolia. Ei siis erikseen odotustiloja ja tutkimushuoneita vaan kaikki samassa tilassa. Koska mitään yksityisyyttä ei ollut, oli meidän tulo joillekin ilmaista huvia. Heti kun typy pääsi tuoliin istumaan, oli takanamme rivi ihmettelijoitä. Hammaslääkäri teki tyonsä ihan asiallisesti, siinä ei ollut mitään moittimista. Mutta ne muut. Yksi mies sitten päätti tulla katsomaan hieman lähempää, hyvä ettei ängennyt minun ja typyn väliin. Ja kun lääkäri sai hampaat irrotettua, oli tämä mies naama kiinni poydässä, ihmettelemässä irrotettuja hampaita. Jos minun ei olisi tarvinnut lohduttaa itkevää typyä, olisi tuo mies kyllä saanut kulla pari valittua sanaa (tosin suomeksi mutta erityisen vihaisella äänellä ja olisi siten ymmärtänyt asian). Ilmeisesti toisista on hauskaa seurata kun lapselta, vielä ulkomaalaiselta, revitään hampaat juurineen irti. Mutta ollaanpahan yhtä kokemusta rikkaampia ja jospa se mies sitten sai hyvän tarinan kerrottavakseen kavereilleen. Ja ne loput ihmettelijät myos. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että typyn hampaat on nyt kunnossa ja nyt odotellaan, josko ne ylähampaat alkaisi heilua.

Ennen hammaslääkäriä.

En nyt laita jälkeen kuvaa tähän, koska se voisi olla jollekin jopa järkytys.