Vanhoja taloja puretaan ja uusia rakennetaan täällä jatkuvasti. Kotonakaan ei tarvitse kuin mennä parvekkeelle ja rakennustyömaita näkyy heti kaksi. Keskustan laitamilla on kuitenkin joitain alueita, joita ei ainakaan ihan heti olla purkamassa. Maan hinta on liian kallista ja alueella asuu tuhansia ihmisiä, joten kaupungilla ja edes yksityisillä yrityksillä ei ole varaa tehdä alueille mitään. Nämä alueet ovat harvinaisesti pysyneet muuttumattomina jo yli 30 vuotta, mikä täällä on pitkä aika. Kauniita nuo rakennukset ei ole, ne on rakennettu Neuvostoliiton innoittamina. Kävimme kävelemässä viime vuoden puolella yhdellä näistä alueista. Ihmiset, jotka siellä asuvat eivät ole varakkaita vaan osa heistä on todella köyhiä mutta esimerkiksi rikollisuus näillä alueilla on todella vähäistä ja tunnelma oli niillä pienillä kujilla leppoisa ja ihmiset vaikuttivat olevan tyytyväisiä. Se vajaa tunnin kävelylenkki oli kuin pieni aikamatka sinne 30 vuoden päähän. Ainostaan sähkömoottori ja autot olivat tästä päivästä.

Pieni ostoskatu, jossa myytävänä oli kaikkea tarpeellista. Täällä asuvat ihmiset, varsinkin vanhemmat, eivät juuri koskaan käy ostoksilla marketeissa vaan hankkivat kaiken tarvitsemansa täältä.

Suurimmalla osalla ihmisiä kotona ei ole omaa vessaa, joten he käyttävät näitä yleisiä vessoja. Tuoksut olivat ajoittain melko voimakkaita.

 

Ei käy kateeksi sitä sähkömiesten, joka noita huoltaa.

 

Kaikki paikat, missä voi kasvattaa jotain käytetään hyväksi. Tässä talon katolla kasvaa valkosipulia.

Tässä vanhat autotallit ovat muutettu asunnoiksi. Näissä pienissä tiloissa asuu ihan kokonaisia perheitä, johon kuuluu isovanhemmatkin.