Koska nämä viime päivät olen vain lähinnä ollut, nukkunut ja syönyt, niin oli pakko alkaa keksiä jotain tekemistä itsellekin. Ennen reissuun lähtöä olin jo miettinyt, että voisin aloittaa vaikka kuntosalilla käynnin, kun aikaakin olisi. Enpä olisi itsestäni uskonut, että innostuisivat näinkin paljon kuntosalilla käymisestä.

Kävimme katsomassa muutaman paikallisen kuntosalin ja yhden "kuntosalin" (johon olisin kyllä päässyt ihan ilmaiseksi mutta jotenkin en mieltänyt vanhaa autotallia, jossa on muutama hassu vanha kuntopyörä, iänikuinen rekki ja ehkä parit painot, eikä ulkoovia ollenkaan, kuntosaliksi). Mieheni sitten löysi paikalliselta yliopistolta salin, jossa pystyisin käymään edullisesti (6kk n. 63 euroa). Ensimmäinen käynti oli kyllä hieman järkytys. Sali oli täynnä 20 molemmin puolin olevia opiskelijoita, jotka kaikki olivat miehiä. Lisäksi paikalla oli kaksi tiukan näköistä valmentajaa, jotka hyvinkin tiukkaan sävyyn ohjaili opiskelijoita. Astueassani ovesta sisään kääntyi kaikki katsomaan. Tunsin oloni hiukan kiusaantuneeksi ja itseni kovin ulkopuoliseksi, pieni ja vaalea kun olen, siellä kaiken testosteronin keskellä. Kaiken lisäksi aiemmat kuntosalikäyntini voi laskea melkein yhden käden sormilla. No, yritin parhaani mukaan kokeilla laitteita ja miettiä miten ne toimii, koska laitteet eivät olleet mistään uusimmasta päästä, samalla muut vilkuilivat jatkuvasti mitä teen. Onneksi mieheni oli mukana, enkä joutunut kaikkea ihan yksin pähkäilemään. Mietin jo, että käyn hakemassa maksamani rahan takaisin ja kuntoilut loppuu siihen. Lopulta päätin kuitenkin, että periksi en anna (ja mieheni lupasi myös tulla seuraavilla kerroilla mukaan) ja tänään sitten kävimme uudestaan. Kyllä kannatti, sillä olo on oikeasti hyvä, vaikka jalat hieman vetelältä tunnostaakin. Keskiviikkona uudestaan!

Tytöt ovat kotiutuneet tänne todella hienosti. Vanhemmalla likalla on tosin välillä ikävä kavereita mutta kirjoitimme jo,yhdelle kaverille kirjeen ikävää helpottamaan. Lisäksi tytöt ovat saaneet miehen sukulaisilta leluja lainaan, joista ehdottomat suosikit ovat potkittavat autot. Mäekin jo keksivät, mistä niillä laskea. Onneksi tuo lasten mielikuvitus korvaa noiden yleisten leikkupuistojen puutteen, mikä on yksi iso miinus täällä. Ja jos tulee kovin tylsää, läheisessä ostoskeskuksessa on paikallinen "Hoplop"' kuten tytöt sitä kutsuvat. Siellä ei ainakaan tule tylsää.

Mäkiautoilua ala stubut. Paikalliset sai taas ihmetellä noiden kahden menoa.

Sitten kun saisi vielä likat kotiinkin.

Ai joo. Löysin itselle ehkä mahollisesti kiinankielen opettajan. Hän tulee käymään huomenna tai ylihuomenna, katsotaan tullanko toimeen. Nyt loppuu siis minunkin pelkkä oleminen, mikä ei välttämättä ole huono asia, vaikka aurinko lämmittää vielä sen verran, että olisi vain kiva lukea parvekkeella kirjaa ja juoda teetä.

Ruusutkin kukkii

Paikallisetkin nautiskelee viimeisistä lämpimistä säteistä.